*

Meitä on moneksi Kun huoli heräsi...

MITÄ ONNI ON?

 

 

Mitä onni sitten on?
 

Luin Petri Tammisen kirjoittaman kirjan ”Mitä onni on” (Otava 2008). Kirjan päähenkilö on pitkään kirjoittamatta ollut kirjailija, joka alkaa vaimonsa kehotuksesta etsiä ystävänsä (kuvanveistäjän) kanssa kirjansa aiheeksi onnea. ”Vaikka onni keksittiin Amerikassa jo vuonna 1962, siitä on edelleen vaikea saada otetta.” Vaan eipä ollut päähenkilönkään sitä helppo löytää: lopuksi hän löytää onnen vasta kun sen oli jo menettänyt. Perheensä.
 

Tia Isokorpi ja Päivi Viitanen määrittelevät kirjassaan ”Tunnevoimaa!” (Tammi 2001) perustunteiksi vihan, surun, pelon, rakkauden, inhon, häpeän, nautinnon ja yllätyksen.
 

Baruch Spinoza http://fi.wikipedia.org/wiki/Baruch_Spinoza puolestaan pitää kaikkien tunteiden perustana iloa ja surua. Tunteiden tunnistaminen liittyy itsetuntemukseen ja elämänhallinnan tunteeseen.
 

”Onnellisuusprofessori” Markku Ojasen kirjassa "Ilo, onni, hyvinvointi" ihmiset tulkitsevat onnea, joissa jokaisessa on sisältöä, joka panee ajattelemaan. (Huom. Lopussa Ojasen kirjoittamia kirjoja onnesta.)
 

"Pessimisti näkee pilvien synkän puolen ja murjottaa. Filosofi näkee niiden molemmat puolet ja kohauttaa olkapäitään. Optimisti ei näe pilviä lainkaan, hän kävelee niiden päällä." kirjoittaa James A. Michener kirjassaan ”Kohtauspaikka Torremolinos” (Otava 1972).
 

”On ihminen aika avuton, jos hän ei tiedä kuka hän on. Ei ihminen selviä tehtävistään, jos ei tunne omaa itseään. Ja jos ei osaa valita, kaikesta mitä on tarjolla, niin siitä seuraa lopulta vain toivotonta sotkua; ei sitä mihin yltää ihminen, kun tietää mikä ja kumpi ja ken.” ,kirjoittaa puolestaan B.Hoff  teoksessaan ”Nalle Puh ja Tao” (WSOY 1998)
 

*
Onni on olla tyytyväinen elämäänsä?
 

Eurobarometri -mielipidemittauksen vakiokysymyksiin on pitkään kuulunut kysymys kansalaisten tyytyväisyydestä omaan elämäänsä. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet elämäänsä kovin tyytyväisiä ja niin oli tälläkin kertaa. Keväällä 2008 tehdyn kyselyn http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb69/eb69_fi_nat.pdf  mukaan kansalaisista 94 prosenttia sanoi olevansa erittäin tai melko tyytyväisiä elämäänsä (-1 prosenttiyksikköä puolessa vuodessa). Kaikista EU-kansalaisista peräti 22 prosenttia sanoi, että ei ole tyytyväinen elämäänsä. Voidaan siis todeta, että suomalaiset ovat yhä edelleen selvästi keskimääräistä EU-kansalaista tyytyväisempiä elämäänsä.
 

Verrattaessa suomalaisten vastauksia muiden EU-maiden kansalaisten vastauksiin voidaan todeta, että Euroopan unionissa suomalaisiakin tyytyväisempiä elämäänsä olevat löytyivät Tanskasta ja Alankomaista (molemmat 96 %) sekä Ruotsista ja Luxemburgista (molemmat 95 %). Elämäänsä tyytymättömimpiä EU-kansalaisia olivat bulgarialaiset (59 %). Myös unkarilaisista yli puolet (52 %) sanoi olevansa tyytymättömiä elämäänsä.
 

*
Muutamia Markku Ojasen teoksia onnesta:
Ilo, onni, hyvinvointi. Helsinki: Kirjapaja 2001
Elämän mieli ja merkitys. Helsinki: Kirjapaja 2002
Onnen etsijät. Helsinki: Aikamedia 2004
Onnellisuus. Helsinki: WSOY 2006
Hyvä paha ihminen. Helsinki: Perussanoma 2006
Positiivinen psykologia: Edita 2007

Kotisivu, jossa lisää onnellisuutta: www.markkuojanen.com

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Muodonmuutosten opettaja (nimimerkki)

"94 prosenttia sanoi olevansa erittäin tai melko tyytyväisiä elämäänsä"

Mistäs kummasta ne itsemurhaa hautovat sitten lasketaan? Vastikäänhän US:ssakin uutisoitiin kuinka joka kymmenes hautoo itsemurhaa. Tässä taas näkee että tilastot ovat tilastoja. Kuka niitä todesta voi ottaa.

Palaan onni-astialle vähän ajan kuluttua, kun saan muuta asiaa edestä pois. Olen itsekin funtsinut kovasti onnen olemusta.
Hetkinen. Jatkuu...

Käyttäjän mirkan kuva
Mirka Järvinen

1#: "Mistäs kummasta ne itsemurhaa hautovat sitten lasketaan? Vastikäänhän US:ssakin uutisoitiin kuinka joka kymmenes hautoo itsemurhaa. Tässä taas näkee että tilastot ovat tilastoja. Kuka niitä todesta voi ottaa."

Tuotapa itsekin mietin, kun luin tuota tutkimusraporttia...
Mikael Saarinen ("Tunne älysi - älyä tuntevasi", WSOY 2002 ja "Tunneälyn ja itsetuntemuksen työkirja", WSOY 2003) kirjoitti tuossa jälkimmäisenä mainitussa opuksessaan:

"Vuonna 2001 EU:n tyytyväisyysbarometrissa VAIN 21% SUOMALAISISTA ILMOITTI OLEVANSA TYYTYVÄISIÄ ELÄMÄÄNSÄ. TANSKASSA VASTAAVA LUKU OLI 62%."

En tiedä mitä tilastoa Saarinen mahdollisesti oli lukenut, koska en sitä ainakaan itse löytänyt netistä millään hakusanalla mitä kokeilin... Mutta arvelen, että tuo luku voisi olla lähempänä totuutta???

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Onnea on työskentely yhdenvertaisuuden hyväksi.

Kiitos, Katriina! Tässä yhdenvertaisuudessa ja sen saavuttamisessa onkin työnsarkaa...

Muodonmuutosten opettaja (nimimerkki)

2. Niinpä. Sillä jossakin ovat ne kaikki masentuneet, koulu- ja työpaikkakiusatut, yksinäiset vanhukset, asunnottomat alkoholistit, tärisevät nistit, lopen uupuneet työntekijät jne. Mietin sitäkin, että mitähän asiaa tuollaiset tilastojen julkaisut oikein ajavat. Ihmiset tuntevat itsensä vain entistä onnettomammiksi, kun lukevat, että lähestulkoon kaikki muut ovat onnellisia! Minä raukka vain olen näin onneton!

Aikoinaan kun luin arvostelun mainitsemastasi Petri Tammisen kirjasta, aloin tosissani pohtia onnen olemusta ja edellytyksiä ja kirjoitin siitä koneellenikin pitkät rimpsut. Mihin lie joutunut tekstini, ei aavistustakaan, mutta muistelen sen alkaneen tarpeiden tyydyttämisestä ja Maslowin tarvehierarkiasta ja sen sellaisesta. Että onnellinen ei voi olla ennen kuin perustarpeet on tyydytetty ja sitä rataa.

Sen jälkeen juttu alkoi laajeta ja laajeta ja mukaan tuli mitä moninaisempia näkökulmia. Viimein totesin aiheesta kirjoittamisen loputtomaksi suoksi ja mahdottomaksi urakaksi. Olisi pitänyt ottaa niin valtavan paljon näkökulmia huomioon. Mitä tahansa olisin vielä kirjoittanut, olisi se ollut vain yleistystä tai osatotuus.

On ihmisiä, joilla näyttää olevan kaikkea, ja silti he ovat onnettomia ja tyytymättömiä. On ihmisiä, jotka elävät lottovoittoa odotellessa pystyynkuollutta sitku-elämää. Ja toisaalta on heitä, jotka ovat kokeneet uskomattomia vastoinkäymisiä ja joilla ei näytä olevan juuri mitään yleisesti onnen edellytyksiksi käsitettyjä asioita elämässään, ja silti he ovat tyytyväisiä.

Eri ihmisillä on erilaiset onnen odotukset. Ne asiat, jotka tekevät vaikkapa minut onnelliseksi ja antavat suuren mielenrauhan, eivät riitä jollekulle toiselle. Joku ei aivan varmasti ymmärrä miten voin olla tietyistä asioista niin valtavan onnellinen. Minun onneni ei ole hänen onnensa ja minä en ehkä tulisi onnelliseksi hänen onnenaiheistaan. Jokainen tavoittelee onnea tavallaan, eikä kukaan voi määritellä tai määrätä onnen sisältöä toiselle.

Yksi onnen edellytyksistä kai kuitenkin on mahdollisuus itsensä toteuttamiseen, tähän mielipiteeseeni varmasti moni yhtyy. Valitettavasti se on suurta luksusta monelle, kaikilla kun ei ole mahdollisuutta edes perustarpeiden tyydyttämiseen. Moni kärsii nälästä ja turvattomuudesta, moni on alistettu, elää väkivallan uhan alaisena. Onnen hetket saattavat olla todella vähissä. Me kitisemme nyreinä kun kaupassa ei ole juuri sitä tiettyä leipää, jota sieltä lähdimme hakemaan. Ja hyllyt notkuvat kymmenistä muista leivistä.

"On ihmisiä, joilla näyttää olevan kaikkea, ja silti he ovat onnettomia ja tyytymättömiä. On ihmisiä, jotka elävät lottovoittoa odotellessa pystyynkuollutta sitku-elämää."

Näitä riittää - sitku ja mutku. Kävin hakemassa lahjaa koruliikkeessä ja kassajonossa eräällä rouvalla oli huikea ongelma: mies ostanut hänelle syntymäpäivälahjan, Kalevala-korun, joka oli "ihan kauhea - ei sellaista voi pitää!"... ja entisen naapurin mies oli tullut uuden viininpunaisen toijotansa kanssa autokaupasta ja vaimo halusikin PUNAISEN auton... Pistää närästämään?

Lasse Kallo (Kittilä) (nimimerkki)

Ernest Hemingway on sanonut napakasti: Onniko? Sehän on yksinkertaista. Hyvä terveys ja lyhyt muisti.

Mitä onni on, on vaikea määrittää. On sanonta, että raha ei tee onnelliseksi, mutta rauhoittaa. Ehkä näin. Toisaalta en tiedä ketään, jonka köyhyys olisi tehnyt onnelliseksi - Pitänee panna mietintämyssyn alle.

Voin sanoa, että köyhyys ei tee onnelliseksi. Vaan pienelläkin on tultava toimeen ja olla onnellinen.

Käyttäjän annaleena kuva
Anna-Leena Nieminen

Mirkalle

Onni on että voi olla oma itsensä.

Se, että voi olla oma itsensä, on sellainen onni, joka joidenkin on vaikea saavuttaa tai joka on jopa saavuttamattomissa. Valitettavasti. Sen pitäisi olla ihmisen perusominaisuus, mutta ympäristötekijät voivat vaikuttaa siihen niin, että se on jopa mahdotonta. Ainainen "näytteleminen" vaatii veronsa - ennemmin tai myöhemmin...